NÄIHIN TILANTEISIIN VOIN AUTTAA
Yksilöt: Kun panoksena on oma suunta ja identiteetti
Autan kunnianhimoisia asiantuntijoita ja joukkueurheilijoita navigoimaan risteyskohdissa, joissa logiikka ja tunteet usein törmäävät. Kun kyse on elämäsi suurimmista siirroista, et tarvitse vain rohkaisua, vaan strategista kirkkautta.
Voit kääntyä puoleeni esimerkiksi näissä tilanteissa:
Uran valintavaihe - Pohditko, onko urheilusta tai tietystä asiantuntijapolusta todella uraksesi ja oletko valmis sen vaatimiin uhrauksiin?
Identiteetin muutos - Ammatillinen roolisi on vaihtumassa – kuka olet, kun tuttu kenttä tai titteli jää taakse?
Strategiset sopimuspäätökset - Miten valita vaihtoehdoista se, joka palvelee kokonaiskuvaa ja arvojasi, ei vain lyhyen aikavälin hyötyä?
Uran suunnanmuutos - Tunne siitä, että jotain on muututtava, mutta seuraava askel on sumun peitossa.
Yhteisöt ja Organisaatiot: Kun päätöksenteko on kilpailuetu
Organisaatio on tasan niin vahva kuin sen kyky tehdä ja toimeenpanna päätöksiä. Rakennan kanssanne kulttuuria, jossa tieto ei jää siiloihin ja jossa viisaus muuttuu toiminnaksi ilman turhaa viivettä.
Autan organisaatiotasi, kun haasteena on:
Hiekka rattaissa: Päätöksenteko on hidasta, epäselvää tai se jumittuu informaatioähkyyn.
Hiljaisen tiedon hukka: Asiantuntijoiden osaaminen ei välity päätöksiksi asti – valjastetaan koko yhteisön viisaus käyttöön.
Rekrytointistrategia: Miten tehdä valintoja, jotka vahvistavat joukkueen kemiaa ja vastaavat tulevaisuuden tarpeisiin, ei vain tämän hetken hätään?
Päätöksentekoprosessin kirkastaminen: Luodaan läpinäkyvä ja systemaattinen tapa toimia, joka vähentää stressiä ja parantaa suorituskykyä paineen alla.
Ellan tarina - Ammattiurheilijaksi?
Ella on yläasteella oleva 15-vuotias pienehkössä maalaiskunnassa asuva hieman ujo neiti. Ellan lempi harrastus on liikunta, hän on talvisin innokas jääkiekkoilija, ja kesällä hän tykkää yleisurheilusta, erityisesti pituushypystä.
Kotikunnasta löytyy pituushyppypaikka, mutta jääkiekkoa ei ole mahdollista pelata hänen kotikulmilla, vaan joukkue, jossa hän pelaa ja harjoittelee, pelaa kotiottelut 50 kilometrin päässä.
Ellan mielestä olisi kiva asua lähempänä pelipaikkaa, talvisin pimeällä koulun jälkeen ei ole aina niin mukava lähteä harjoituksiin, lisäksi vanhempien on kuskattava hänet joka kerta, sillä hänen kotipitäjästä ei ole muita pelaamassa.
Ellan intohimo auttaa kuitenkin kestämään pimeät illat ja vanhempien myötämielisyys on estänyt jääkiekon lopettamisen. Yleisurheilun osalta haastetta on vähemmän ja tämä mahdollistaa hyppyjen tiheämmän harjoittelun.
Kaiken kaikkiaan Ella käyttää viikoittain runsaasti aikaa urheiluun eikä muita harrastuksia juuri mahdu kalenteriin, toisinaan koulukin saattaa kärsiä.
Ella on ollut liikunnallinen jo pienestä pitäen ja kasvanut se rinnalla. Toisinaan hän toivoo, ettei koulussa tarvitsisi käydä, jotta voisi harjoitella enemmän. Koulu on kuitenkin pakollinen 18 vuoteen asti, joten se on hoidettava.
Ellan yläasteen jälkeiset suunnitelmat ovat vielä sepposen selällään. Hän on jokseenkin varma siitä, että sen pitäisi liittyä liikuntaan jollakin tavalla. Jos olisi mahdollista saattaisi hän keskittyä pelkästään urheiluun. Tosin miten hän sen rahoittaisi, on auki.
Yläasteelta ei hypätä ammattiurheilijaksi noin vain, eihän sen ikäiset muutenkaan ole ammattilaisia. Ella pohtii, onkohan olemassa sellaisia kouluja, jossa voi panostaa urheiluun, ja ei tarvitsisi stressata opiskeluja?
Toisaalta Ella ei ole täysin varma siitä haluaako hän oikeasti huippu-urheilijaksi, hän tietää sen vaativan paljon harjoittelua ja omistautumista. Hän kysyy itseltään:
Mitä minä haluan elämältäni?
- Tämä on kysymys, jonka jokainen kysyy itseltään.
Haluanko vain urheilla? Vai onko se sittenkin vain harrastus?
Onko minusta edes ammattiurheilijaksi? Onko minussa riittävästi potentiaalia?
Urheilu-ura ei kyllä jatku eläkeikään asti, joten kai urheilun jälkeenkin on tehtävä jotain mistä saa palkkaa, hän pohtii.
Opinto-ohjauksessa on tullut selväksi, että opiskelumahdollisuuksia on vaikka kuinka, varmaan liikaakin. Miten joku osaa päättää mihin lähtee kouluun, töihin ei kai pääse ilman koulutusta? Oppivelvollisuus jatkuu vielä yläasteen jälkeenkin, joten siitäkään ei pääse vielä irti. Lukio olisi kai paras vaihtoehto, jos ei tiedä miksi haluaa.
Miksi tähän ei ole tarjolla parempaa apua? OPO osaa kyllä esitellä opiskelupaikkoja, mutta ei hänestä ole valintaa auttamaan. Kai sitten on jotain psykologeja, jotka neuvovat ammattiin, mutta tietävätkö he mitään urheilusta?
Minulle ei ole suotu päättäjän lahjoja, tosin en tiedä onko päätöksen tekeminen kenelläkään muullekaan helppoa, moni kavereistani eivät tiedä miksi haluavat opiskella.
Kunpa olisi joku, joka voisi auttaa tekemään päätöksen urheilun ja koulutuksen suhteen?
Ja miten joku voi tietää kaiken maailman mahdollisuuksien joukosta mitä haluaa, mitä elämän pitää sisältää ja mikä itselle on oikeasti tärkeää. Vaihtoehtoja on vain liikaa.
Ella on pohdintoineen aika yksin, ei OPO oikein osaa auttaa juuri hänen ongelmaan. Ellan valinnan paikka lähestyy ja on tehtävä päätöksiä mitä hän elämältään haluaa. Miten käy hänelle tärkeän urheilun? Jääkö se harrasteluksi ja kunnon ylläpitelyksi, vai jotakin enemmän?
Miten päätöksentekokonsultti auttaa Ellan kaltaisessa tilanteessa?
Ellan tilanteessa suurin haaste ei ole tiedon puute (opiskelupaikat), vaan tunnistamisen vaikeus. Autan Ellan kaltaisia nuoria ja heidän perheitään:
Erottamaan intohimon ja harrastuksen: Mikä on urheilun todellinen merkitys arvojesi joukossa?
Analysoimaan realiteetit: Miten logistiikka, rahoitus ja jaksaminen rakentuvat eri vaihtoehtojen ympärille?
Vähentämään vaihtoehtojen melua: Kun tiedämme, mikä on todella tärkeää, 100 vaihtoehtoa supistuu kolmeen merkitykselliseen."
Jos tunnistit itsesi jostakin esimerkkien tilanteista, varaa maksuton kartoitus alta.