Elämä on valintojen maailma

Päätöksiä ja valintoja on elämämme ja maailma pullollaan. Se on läsnä joka hetki kaikissa tilanteissa, halusimme tai emme. Aika ajoin törmäämme kiperiin valintatilanteisiin, joissa joudumme pysähtymään käydäksemme asiaa läpi ajatuksen kanssa.

Päätöksiä voi tehdä useammalla tavalla. Tunteella, järjellä tai jotain sieltä väliltä. Yleisin tapa tehdä päätöksiä ovat tiedostamattomat tavat, kuten tunteet ja reaktiot. Myös tavat ja tottumukset kuuluvat tähän joukkoon, joita hyödynnämme päätöksenteossamme jatkuvasti.

Ihmisen on arvioitu tekevän 20-30 tuhatta päätöstä päivittäin, ei lukema, jota heti ajattelisi tai osaisi edes arvioida. Lukema kuulostaa suurelta, ja onhan se. Lukema kasvaa suureksi, kun siihen lasketaan mukaan kaikki ne tiedostamattomat päätökset, joita et edes huomaa tekeväsi. Jokainen liike, pienikin, jonka teet kehollasi tai sen osalla on päätös ja näitä ovat kaikki hengityksestä silmän räpäykseen ja kaikki siltä väliltä.

Ihmisellä on autonominen järjestelmä sisällään, joka hoitaa monet päätökset puolestamme, toki voimme halutessamme pidättää hengitystä, mutta vain hetken ennen kuin meille tulee tunne hapen loppumisesta, ja emme pysty enää jatkamaan pidätystä, koska emme halua kuolla, elimistömme ei sitä salli.

Vain hyvin pieni osa päivittäisistä päätöksistämme ovat tiedostettuja, harkittuja, loput elimistön autonomisia reaktioita, joita meidän on hyvin vaikea hallita, usein emme edes ehdi, kun se on jo tapahtunut alitajuntamme toimesta.

Tietoisiin eli harkittuihin päätöksiin vaikuttavat monet tekijät, myös ne joita emme edes tiedosta. Puhtaan tai täysin neutraalin päätöksen tekeminen on käytännössä mahdotonta, toisaalta ei useimmiten edes tarpeellista tavoitella. Hyvän henkilökohtaisen päätöksen saa parhaiten aikaan, kun se on omista lähtökohdista tehty, ja se on silloin todellakin puolueellinen ei neutraali tai objektiivinen.

Mitkä asiat sitten vaikuttavat tai vaikeuttavat päätöksentekoa? Liiallinen puolueellisuus saattaa vinouttaa käsitystä hyvästä päätöksestä tai elämästä. Vaikka puolueellisuutta onkin mukana, on se kyettävä hallitsemaan eikä rajata mahdollisuuksia liiaksi. Toinen haaste on informaation paljous, ihmisen aivot kykenevät käsittelemään rajallisen määrän informaatiota, liiallinen suljetaan ulos eikä sitä huomioida.

Hyvään päätökseen tarvitaan riittävästi informaatiota, mutta ei liikaa. Tässä piilee haaste eli kerätä sopivan määrä tietoa päätökseen. Ja on tärkeää kerätä oleellinen ja tärkeä, loput ovat hiekkaa rattaissa.

Miten tällainen abstrakti sopiva määrä kerätään? Sopiva määrä ei ole tarkkarajainen käsite, olennaisempaa on informaation tärkeys ja sen yhteys päätettävään asiaan. Olennainen informaatio saadaan kasaan seuraamalla tieteellisesti tutkittua prosessia, jolla käydään läpi päätökseen tarvittavat osa-alueet. Prosessin aikana kerätään riittävästi tietoa päätöksen tueksi, mutta myös rajataan pois epäolennaista ja täten helpotetaan päätöksen tekemistä.

Kyseinen prosessi lähtee aina liikkeelle ongelman eli päätettävän asian määrittelystä, toisin sanoen kirkastetaan mistä ollaan oikeasti päättämässä. Jos ei tiedä mitä tai mistä on tekemässä päätöstä, on vaikea saada mieluinen lopputulos, jos sinne asti edes pääsee.

Prosessi jatkuu henkilön taustojen selvittelyllä ja huomioinnilla, joita ovat arvot, unelmat ja tavoitteet ja prioriteetit. Prosessi päättyy vaihtoehtojen arviointiin. Huomion arvoista on se, ettei informaatiota pidä pyrkiä keräämään mahdollisimman paljon, koska silloin aivot ylikuormittuvat ja homma menee entistä vaikeammaksi.

Informaation karsiminen on kriittinen osa päätöksentekoa, koska varsinkin modernissa tietoyhteiskunnassa informaatiota on aivan valtaisa määrä. Informaatiota maailmasta ei puutu. Statistan arvion mukaan vuonna 2025 maailmassa tuotetaan dataa eli informaatiota noin 180 zetabittiä eli, mikä on karkeasti 400 triljoonaa megabittiä, tämä vastaa noin 19000 Yhdysvaltain kongressin kirjaston kokoelman kokoa dataksi muutettuna tai 60 triljoona edestakaisin matkaa Aurinkoon, jos yksi tavu vastaa yhtä kilometriä. Tahti on väestön kasvun ja internetin ja muiden teknologioiden myötä ampaissut ylös kuin avaruusraketti.

Vaikka ihmisen aivot pystyvät käsittelemään informaatiota arviolta 10^15 FLOPS luokassa eli saman määrän kuin supertietokone, pitää huomioida kuinka valtava määrä tietoa ihmisen aivot saavat joka ikinen hetki. Tätä ei ole helppoa ymmärtää ja hahmottaa, koska jälleen kerran emme pysty näkemään tai tuntemaan sitä. Ihmisen aistit eivät mene lepotilaan koskaan niin kauan kuin henkilö on hengissä, joten aivoille tulee koko ajan viestiä kehon ulkopuolelta kuin sen sisältäkin. Ihmisessä tiedon käsittelyä ei ole hajautettu, on vain yhdet aivot ja tiedon käsittely-yksikkö.

Ihminen on usein hieman sokea itselleen, eikä aina huomaa kaikkia asioita, jotka saattavat olla olennaisia päätöksessä. Tämän vuoksi on monesti hyödyllistä, jos joku toinen ja ulkopuolinen havainnoi toisesta kulmasta asiaa, ihminen pystyy kunnolla havainnoimaan vain yhdestä kulmasta eli omasta sisäisestä kulmasta.

Ihminen hakee luontaisesti vahvistusta omille toimilleen ja päätöksilleen, joten toisen henkilön hyväksyntä omille ratkaisuille vahvistaa omaa itseluottamusta ja uskoa päätöksen oikeellisuudesta.

Päätöksiä, kun mietti toisen kanssa, tuplaa samalla aivokapasiteetin sitä prosessoimaan. Silloin saattaa avautua uusia ja kiinnostavia ideoita ja näkökulmia, bonuksena saa tukea ja välittämistä. Ei sovi unohtaa, että jokaisella on erilainen tausta ja kokemuspohja, tämä voi olla ratkaisevaa päätöksiä tehdessä, koska kun kaksi erilaista taustaa yhdistetään, saattaa toiselta löytyä juuri se mitä toinen tarvitsee, mutta sitä ei hänellä itsellään ole.

Mitkä ovat heikon päätöksenteon vaikutukset? Yleisimmät ovat vähemmän yllättäen ajan ja rahan menetys. Muita voivat olla omien haaveiden toteutumattomuus tai niitä ei edes lähdetä tavoittelemaan, tylsyys elämässä ja hukatut mahdollisuudet. Kuten sanottua, jokainen toimi vaati päätöksen, joka voi olla alitajuinen ja nopea tai aktiivisesti pohdittu.

Miksi itselle hyödyllisiä päätöksiä ei sitten tehdä? Vastaus on jokseenkin mutkikas, johon liittyy monia ihmisen käyttäytymiseen ja tarpeisiin kajoavia seikkoja. Yleisin lienee pelko. Pelko on vahva vaikuttaja tekemisissämme ja käyttäytymisessämme, sen tarkoitus on suojella meitä vaaratekijöiltä.

Päätöksen tekeminen tarkoittaa muutoksen tekemistä, ja on hyvin tunnettua, että olennot eivät pidä muutoksista, koska se voi tarkoittaa vaaraa ja vahinkoa. Pelon voittaminen on olennainen seikka muutostilanteissa, mitä paremmin tiedämme ja tunnemme tulevan tilanteen, johon olemme suuntautumassa, sitä helpompi päätös on periaatteessa tehdä.

Päätöksentekoon liittyy aina epävarmuustekijöitä, joita emme kykene koskaan täysin hallitsemaan, siksi päätöksen tekeminen, varsinkin niiden toteuttaminen on aina riski. Voidaan siis sanoa päätöksenteon olevan myös riskin hallintaa, ja varsinkin sietoa.

Miten voimme siis tehdä paremmin päätöksiä? Itsetuntemus on avainasemassa, mitä paremmin tunnet itsesi ja mitä haluat elämältä, sen paremmin olet valmistautunut valintatilanteisiin. Isoja päätöksiä kannattaa haudutella eikä kiirehtiä, kaverin kanssa voi olla hyödyllistä pallotella asiaa.

Lopuksi. Päätöksiä on siis tiedostettuja ja ei-tiedostettuja, mutta toinen tapa luokitella päätöksiä on jakaa ne aktiivisesti tehtyihin ja passiivisiin, joissa teet valinnan vain olemalla. Eli myös tekemättä jättäminen on päätös, vaikka et sitä ehkä huomaakaan, jos siis vain seisot paikallasi etkä aktiivisesti myötävaikuta valintaasi.