Hölmöt päätökset ja tehoton rekrytointi - Miten hukka syö tulosta

Mitä ovat hölmöt päätökset? Miltä ne näyttävät? Törmäsin taannoin erikoiseen, ja oikein mitään sanomattomaan työpaikkailmoitukseen. Ilmoituksessa kerrottiin vain yrityksen hakevan reippaita ja ahkeria tekijöitä, alla yhteydenottohenkilö ja numero.

Mikä tekee ilmoituksesta mielestäni omituisen, on se, että tietoa on minimaalisesti. Tilanne ei ole työnhakijan tai ilmoituksen tekaisseen yrityksen kannalta optimaalinen. Miksi? Molemmille on turhaa työtä tiedossa: Työnhakijan on soitettava saadakseen selville edes perustiedot, kuten työaika ja paikka.

Yrityksen yhteyshenkilön on oltava valmiina vastaamaan soittotulvaan, eli käyttämään arvokasta työaikaa vastaamaan kysymyksiin, joihin olisi ollut helppo antaa vastaukset jo ilmoituksessa.

Miten tämä liittyy päätöksentekoon? Ja mitä tällainen toiminta kertoo yrityksestä? Ensiksi voi todeta, että tällaisella toimintatavalla pedataan petiä ylimääräiselle työlle. Selvennettäköön kaiken ylimääräisen työn olevan sellaista, joka on mahdollista ehkäistä kerta suorituksella, jos se toteutetaan ennaltaehkäisevästi.

Tähän yhdistyy ihmisen luontainen tapa tehdä ratkaisuja minimaalisella harkinnalla alitajunnan voimalla. Alitajunta osaa ennakoida, valikoivasti painottaen turvallisuutta. Siinä se on hyvä, ja oikeastaan siihen tehtykin. Pidemmän ajan suunnittelu taas ontuu, ja se pidempi aika ei tarvitse olla kuin 5 minuuttia, niin alkaa ennakointikyky jo heikentyä.

Kliseisesti: Ne pienet teot voivat merkitä isoa vaikutusta. Ensin saatetaan ajatella; tehdäänpä karu ja mitäänsanomaton ilmoitus, jotta kiinnostuneet soittavat ja esittäytyvät, saadaan esikarsita tehtyä. Mutta, ei huomioida mahdollista lisääntyvää työmäärää, tai sitä, että monet ehkä kiinnostuneet ja sopivat jättävät soittamatta, koska he saattavat ajatella: Jos yritys ei viitsi nähdä yhtään vaivaa ilmoituksen teossa, miksi työnhakijoiden pitäisi.

Ehkä rekrytoiva yritys saattaa ajatella: Vaikeina aikoina kilpailu työpaikoista on kovaa, joten me löydetään helposti tekijät. Ehkä näin, toisaalta tällainen asenne osoittaa aavistuksen ylimielisyyttä, jopa hyväuskoisuutta houkuttavuudessa.

Hölmöily johtaa haaskaukseen

Hölmöt päätökset ovat haaskausta, hukkaa, jotka nakertavat kaikkia. Hölmöt valinnat ovat niitä, jotka vaikeuttavat ihmisten elämää ja yritysten toimintaa ja kannattavuutta; yhteiskunnan tasolla ne tekevät elämästä vaikeaa, jopa sietämätöntä.

Hölmöt päätökset johtavat kestämättömyyteen ja rakenteisiin ja systeemeihin, jotka toimivat aikansa, kunnes kaatuvat resurssien loppuessa. Helpoin tien ei ole aina paras, tosin monimutkainen ja työläs voi olla ylös pääsemätön ansa. Eli, on tapauskohtaista mikä on tehokkain reitti, tosin jos tehokkuus viedään äärimmilleen, ollaan helposti tilanteessa, jossa kurjistetaan ja näivetetään.

Optimaalinen toimi on sellainen, joka säästää resurssia, mutta saa aikaan maksimaalisen tuoton - eli löydetään sweet spot, jossa käytetty resurssi tuottaa maksimaalisen tuloksen. Ja, lisättäköön, että ei pidä olla ensisijaisesti etsimässä maksimaalista tuottoa, vaan hyötyä. Jos hyöty ei ole ensimmäinen prioriteetti, on mahdollista, että sankoon laitettu vesi juoksee suoraan pohjasta läpi.

En sano, että kaikki elämässä ja maailmassa pitää olla optimoitua viimeisen päälle - se ei ole mahdollista saati järkevää tavoitella. Jos palaan mainitsemaani työpaikkailmoitukseen, on melko turhaa teettää toisella työ, jonka voisi helposti tehdä itse.

Henkilö, joka on päättänyt tehdä, ja vieläpä julkaista tuollaisen työpaikkailmoituksen ei ole ajatellut mahdollista hakijaa; onko edes omaa firmaa - varsinkaan sitä yhteyshenkilöä. Nykyään ilmoitukseen vaaditaan, siis mikään laki ei vaadi, mutta hakijat itse haluavat mielellään mahdollisimman paljon tietoa. Miksi? Ennakkotiedon perusteella on helpompi muodostaa kanta siitä kiinnostaako paikka vai ei.

Kiinnostus herätetään erottumalla

Pelkkä geneerinen ilmoitus avoimesta työpaikasta ei riitä herättämään monessakaan kiinnostusta, kuin tosi hädässä. Sanotaan, että nykyään ihmiset ovat vaativia työn suhteen, ja miksi eivät olisi; siihen käytetään paljon aikaa. On virheellistä sanoa, että pelkästään hakijat ovat vaativia, niin ovat palkkaavat yritykset ja virastotkin; laki vaatii todella usein tietyn koulutuksen ja pätevyyden erilaisiin töihin. Takana ovat ne ajat, jolloin peruskoulun päättötodistuksella käveltiin sisään työelämään.

Monesti ei myöskään riitä, että työ vastaa koulutusta, vaan on muitakin seikkoja, jotka vaikuttavat hakijan motivaatioon laittaa hakemus sisään. Näitä ovat esimerkiksi työaika, aamuvirkku harvemmin tykkää valvoa öitä, sijainti, julkinen liikenne ei vie joka paikkaan, ja korvaus, paljonko oma elämä maksaa juuri nyt.

Motivoitunut työntekijä on aina paras hyöty työnantajalle. Motivaatioon tehdä töitä vaikuttavat jo edellä mainitut seikat, joiden lisäksi on joukko muita tekijöitä. On helppo ihmetellä tuota eteeni tullutta työpaikkailmoitusta ja sen tyhjyyttä. Tänä päivänä ihmiset ovat erittäin tarkkoja maineesta, ja laadusta. Voi miettiä, jos yritys välittää noin vähän työpaikkailmoituksen laadusta, miten on heidän tuotteiden tai palveluiden kanssa?

Kuten sanottu, pienet teot ja signaalit voivat vaikuttaa paljon. Omassa toiminnassani tavoitteena on tehdä kaikki niin hyvin kuin mahdollista, ei lipsahduksia tai tyhjiä tauluja. Kliseisesti: Kerran menetetty luottamus ja maine ovat erittäin vaikeita palauttaa.

Hölmöys oikoreittinä

Mikä saa jonkun tekemään näin oudon ratkaisun, kuin mitään sanomaton työpaikkailmoitus? Onko kyse kiireestä, kenties hetkellisestä aivosumusta vai osaamattomuudesta? Kunnon ilmoituksen laatiminen pitäisi olla helppoa, vaikka sitten tärkeimmät asiat pelkillä ranskalaisilla viivoilla.

Kiire voi toisinaan yllättää, jos kyseessä on kiireellinen rekrytointi, niin on tavallaan ymmärrettävää tuollainen moka. Mutta, työntekijää hakevasta tahosta pitäisi kyllä löytyä joku, jolla on aikaa tehdä homma kunnolla; ei siihen mene kuin ehkä tunti.

Ja, sitä paitsi kaikista vähänkään isommista yrityksistä ja virastoista löytyy HR-osasto, jonka tehtäviin kuuluu rekrytoinnit, joten heillä pitää löytyä aikaa ilmoituksen tekemiseen.

Rekrytoivan tahon osalta on harmi, jos osaava tekijä jättää hakemuksen kirjoittamatta, koska ei viitsitty tehdä kunnon ilmoitusta, joka houkuttelisi parhaat tekijät esiin. Vielä suurempi harmi on se, jos ihmiset jättävät hakematta hyvään työpaikkaan ja jäävät ilman työtä, vain, koska heistä ei tunnuttu välitettävän ala-arvoisella ilmoituksella.

Päätöksenteko vaatii aina tietoa, jos tietoa ei ole, niin mihin perustaa päätös: Ei mihinkään. Eli, on aika helppo jättää hakematta paikkaa, josta ei ole tietoa tai se pitää vaivalla kaivaa esiin, jonkun laiskuuden vuoksi.

Tunnistatko organisaatiossanne päätöksentekokaavaa, joka teettää turhaa työtä? Ota yhteyttä ja laitetaan päätöksenteon ja toiminnan prosessit palvelemaan teitä eikä toisin päin.