Alitajunta ja tietoisuus – Näin systeemi 1 ja 2 ohjaavat päätöksiämme

Ihmisen pää on kahtia jakautunut. Säikähditkö? Ei syytä huoleen, ei se ole oikeasti kahdessa osassa, kuten varmaan olet huomannut. Mitä siis tarkoitan? Ihmisen mieli jaetaan tieteessä usein kahteen kategoriaan; tietoiseen ja alitajuntaan.

Näitä ei voi tietystikään nähdä silmillä, sillä kaikki tämä on päämme sisällä piilossa. Aivoja pystytään kuvaamaan siihen tarkoitetulla laitteella, mutta silläkään ei voida nähdä kuin johtolankoja. Mitä nämä johtolangat ovat? No, ne ovat sähkösignaaleja, joita voidaan paikantaa teknisesti. Ongelma tässä aivosähkösignaalien lukemisessa on se, ettei niiden sisältöä voida lukea kuin kirjaa.

Mitä tulee mielen kahtia jakautumiseen, niin se vasta mystinen juttu onkin. Ensiksi on sanottava, että vaikka mieli onkin kahtia jakautunut, toimii se kuitenkin yhtenä, hassua eikö? Kahtia jakautuminen on hieman harhaanjohtava termi, mutta sen tarkoitus on havainnollistaa ihmismielen toimintaa eli yksinkertaistaa.

Jos mallit ovat yksinkertaisia, niin ihmismielen todellinen toiminta on jotain aivan muuta. Tällaisen kaksiosaisen systeemiajattelun tarkoitus on tuoda esiin mielen dualismi eli kaksitahoisuus tai kaksi ulottuvuus.

Mielen molemmilla puolilla on omat nimityksensä, on alitajunta, jota myös kutsutaan systeemi yhdeksi. Tietoinen puoli eli systeemi kaksi. Yhdessä ne muodostavat aivojen ohjausjärjestelmän, joka siis on todellisuudessa yksi yhtenäinen kokonaisuus, mutta tieteissä on tavallista yksinkertaistaa ilmiöitä ymmärrettävyyden vuoksi.

Mitä hyötyä tästä tiedosta on tavalliselle kansalaiselle? Ei välttämättä kovin paljoa, mutta se, että tietää tekevänsä valintoja kahdella tavalla. Mitä tarkoitan kahdella tavalla? No, valintoja tehdään enimmäkseen alitajuisesti käyttäen siis systeemi ykköstä. Toinen tapa on luonnollisesti systeemi kakkosen kautta eli tietoisesti tai rationaalisesti.

Tosin pelkkä tietoisuus päätöksestä ei tee siitä itsessään rationaalista, rationaalisuus edellyttää monipuolista harkintaa kunkin asian kohdalla, jossa huomioidaan laajasti siihen suoraan ja epäsuorasti vaikuttavia asioita ja sidosryhmiä. Lyhyesti voidaan todeta: Alitajuiset päätökset eivät voi lähtökohtaisesti olla rationaalisia, koska ne huomioivat asioita hyvin rajallisesti käyttäen tiettyjä sapluunoita.

Asiaa ei ole syytä ymmärtää väärin, ihmisellä on rajallinen kyky vaikuttaa siihen kumpaa systeemiä hän käyttää kussakin tilanteessa. Ihminen on tavallaan ohjelmoitu toimimaan tietyllä tavalla eri tilanteissa ja tähän pohjaten hänen oletetaan toimivan tietyillä tavoin eri tilanteissa, nämä oletukset perustuvat siihen, että valtaosa ihmisistä toimivat jokseenkin tietyllä tavalla.

Miten tietoa kahden systeemin olemassa olosta voi hyödyntää arjessa? Ei välttämättä suoraan mitenkään. Mutta, kun tiedät niiden olemassa olon lisäksi niiden luonteen voit jo alkaa hahmottamaan miten voisit toimia toisin valintatilanteissa. Systeemi yksi eli alitajunta on erittäin nopea liikkeissään, joten jos haluaa tehdä enemmän harkittuja ja hitaampia päätöksiä, pitää alitajuntaa suitsia.

Tämä ei ole helppoa, koska tietoisen aivo-osan vauhti ei tahdo riittää saamaan alitajuntaa kiinni. Paras keino lienee hidastaa vain omia toimia, pysähtyä ja tahallaan hidastella ja viivytellä. Rationaalista ajattelua ei voi käytännössä nopeuttaa, koska sen taika piilee nimenomaan hitaudessa, jolloin ihminen ei toimi vain vaistojen perusteella.

Huomio, ettei kaikkia päätöksiä tarvitse tehdä syvällisesti harkiten, se ei ole edes käytännössä mahdollista. Mutta, voit kuitenkin yrittää rauhoittaa tilannetta, varsinkin, jos ei ole pakottava kiire. Varo kuitenkin ajautumista päättämättömyyteen.

Systeemien tarkoitus

Vanha ja kulunut klisee sanoo, että kaikella on tarkoitus. Jos tähän on uskominen, on jokaisella ominaisuudellamme tarkoitus eli syy miksi se on olemassa. Kieltämättä on tilanteita, joissa ei ole ilmeistä miksi toimimme tietyllä tavalla. Filosofisesti voi kysyä; onko meidän pakko aina tietää syy jollekin.

Syiden selvittämisestä voitane todeta: Se on ihmisen utelias luonne, joka kaipaa ja vaatii selityksiä. Yksi selitys selitysten kaipuulle on halu hallita, eli ihmisellä on ajatus tiedon avulla hallitsemisesta. Toisaalta pelkkä tieto tai tietoisuus jostakin ei takaa sitä, että asiaa voi hallita mielensä mukaan.

Aivojen systeemeistä, systeemi yksi on se vaikeasti hallittava. Se on erittäin nopea kuin varjoa nopeampi luoti, joka vilahtaa ohitse huomaamatta. Systeemi yksi hyödyntää todella paljon niin sanottuja kognitiivisia vinoumia ja reaktioita tehdessään valintoja. Kognitiiviset vinoumat ovat periaatteessa melko hyvin tunnettuja ja niitä on todettu olevan satoja.

On huomattava, että pelkkä tietoisuus näistä vinoumista ei tarkoita niiden hallitsemista. Kaikkia kognitiivisia vinoumia ei ole mahdollista hallita, ja on epäselvää tai kyseenalaista voiko niitä ylipäätään hallita. Ongelma niiden hallitsemisessa piilee alitajunnan nopeudessa, joka ehtii alta pois ennen tietoisuuden saapumista.

Vinoumien pääasiallinen tarkoitus on suojata meitä, joten ei siksi ole yllätys, että näiden vinoumien aikaansaannokset ovat useimmiten riskien välttämistä. Jos jokin asia on automatisoitu eikä nappia manuaalivaihteelle löydy, on tehtävissä olevat toimet hyvin vähissä. Tästä on oikeastaan kyse kognitiivisissa vinoumissa ja alitajunnassa, alitajunta on hyvin itsenäinen, autonominen ja nopea järjestelmä, se ei välttämättä edes kaipaa muita lusikoita soppaan.

Voi tietysti pohtia onko alitajunnan hallitsemisesta mitään hyötyä? Jatkokysymys; onko se sitä varten, että sitä hallitaan? Aikaisemmissa kirjoituksissa on tullut todettua ihmisen rationaalisuuden olevan myytti, ja miksi se on sitä. Alitajunta eli systeemi yksi on tarkoituksella tietoisuutemme ulkopuolella tai takana toimiva järjestelmä, koska tietoisuutemme on liian hidas tekemään päätöksiä kaikissa tilanteissa, varsinkin niissä pelottavissa.

Olen myös todennut, että jos jokainen kymmenistä tuhansista päivittäisistä päätöksistä olisivat tietoisia ja harkittuja ei meillä riittäisi aika siihen. Tämän vuoksi tarvitaan kaksi rinnakkaista systeemiä hoitamaan kaikki tarpeellinen, järjestelyä voi kuvata vaikka kahdella moottorilla ajavaksi menopeliksi.

Systeemit eivät missään nimessä ole toistensa kilpailijoita tai ne eivät poissulje toisiaan, päinvastoin ne täydentävät toisiaan ja samalla vahvistavat ihmisen päätöksentekoa. Ihminen ei voisi elää ilman alitajuntaa, mutta jopa paradoksaalisesti hän voisi elää ilman harkintaa.

Ajatus ilman harkintaa elämisestä kuulostaa varmasti hurjalta, ja ehkä pelottavalta, mutta on olemassa vahvoja viitteitä siitä, että suurin osa maailman eliöistä elää enemmän tai vähemmän vaistojen ja reaktioiden varassa, toki varmuutta tästä on erittäin vaikea saada. Jos kerran oletettavasti monet eliöt kykenevät siihen, miksi ei ihminenkin, tosin silloin monet ihmisen aikaansaannokset jäisivät pois historian kirjoista.

Onko sitten tietoinen systeemi jotenkin alisteinen alitajunnalle? Vastaus ei ole täysin mustavalkoinen, koska ne toimivat yhdessä, vuorotellen, toki alitajunta on äänessä suurimman osan aikaa. Pystymme harkitsemaan periaatteessa, kun haluamme, mutta käytännössä emme.

On tilanteita, joissa haluaisimme harkita, mutta meidän ei anneta. Tarkoitan tilanteita, joissa oma terveytemme, jopa henkemme on vaarassa, tällöin on usein vain vähän aikaa tehdä päätöksiä siitä miten toimimme seuraavaksi. Eli, ihmisen omat puolustusmekanismit usein estävät harkintaa tai häiritsevät sitä, esimerkiksi kognitiiviset vinoumat ovat läsnä jatkuvasti emmekä pysty niitä kovin hyvin hallitsemaan tai vaimentamaan.

On runsaasti asioita, joita oma harkintakykymme ei pysty ohittamaan eli jättämään huomiotta. Jos haluamme olla välinpitämättömiä ja uhmata suojamekanismeja, vaati se valtavasti tahdon voimaa, jopa uhkarohkean tai masokistisen persoonan eli pelottoman henkilön. Joskus on pakko toimia vastoin odotuksia ja oletuksia, mutta on syytä tietää, ettei poikkeukselliset toimintatavat onnistu joka päivä, vaan poikkeustoimet vaativat poikkeustilanteen.

Usein harkinnan ja alitajunnan käyttö hämärtyy eli ei ole täysin selvää kumpaa systeemiä kulloinkin käytämme. Systeemien välinen yhteistyö on saumatonta, jolloin ei ole helppoa tietää kumpi systeemi on juuri nyt käytössä, vai peräti molemmat. Itse asiassa, kun käytämme harkintaa, käytämme myös alitajuisia kaavoja ja polkuja, kuten kognitiiviset vinoumat tulevat tajuntaamme huomaamatta. Myös oma taustamme, sitä meidän ei tarvitse välttämättä aktiivisesti tiedostaa, se tulee huomioitua ihan itsestään.

Yhteenvetona totean, että kun käytämme systeemi kakkosta eli harkintaa hyödynnämme paljon sellaista tietoa, jota meille on kertynyt eikä meidän tarvitse sitä aktiivisesti hakea. Myös vinoumat ja muut taipumukset tulevat automaattisesti mukaan päätöksentekoomme ilman, että meidän tarvitsee siitä huolehtia tai muistaa,