Ihmisen käyttäytyminen on mutkikas kokonaisuus

Ihmisen ja muiden eliöiden käyttäytyminen on mutkikas paketti.

Valittu käyttäytyminen on valinta eli päätös. Vai onko se sittenkään niin kovin valittu ja harkittu?

Ihminen ei tee kuin murto-osan päätöksistään tietoisesti, joten voidaanko tällöin sanoa käyttäytymisen olevan valittua ja harkittua? Se voi olla harkittua, emme vain tiedosta sitä, koska systeemi 2 niin kuin Daniel Kahneman keksi kuvata tietoista osaa ajattelussamme ei ehdi rekisteröimään ajatusta. Systeemi 1 on tiedostamaton eli alitajunta.

Voimmeko tietoisesti päättää käyttäytymisestämme? Kyllä ja ei. On monia toimintoja, joita voimme hallita tahdonalaisesti, toisaalta on sellaisia, joita voimme hallita lyhytaikaisesti, kuten pidättää hengitystä. Ja, sitten on paljon sellaisia toimintoja, jotka ovat tahtomme ulottumattomissa.

On syytä tehdä selväksi se tosi asia, että tiedostamattomat ratkaisut ja valinnat ovat päätöksiä siinä missä harkitut ja tiedostetut. Ongelmalliseksi luokittelun tai arvostuksen tekee ero näkyvyydessä ja oletus ihmisen harkitsevuudesta.

Oletus ihmisen harkitsevuudesta ja jatkuvasta rationaalisten päätösten sarjasta sekoittaa pakkaa ja saa solmuun monet asiat. Ihmisen käyttäytymisestä tiedetään melko paljon, mutta miten ja miksi tiettyä käyttäytymistä esiintyy onkin vaikeaselkoisempi juttu.

Rationaalisuudesta puhuttaessa ajatellaan sillä tarkoitettavan harkittuja ja hyvin tietoisia päätöksiä, mutta todellisuudessa ihmisen täysi rationaalisuus on myytti ja virheellinen tarina. Miksi tiedostamatonta systeemiä ylipäätään tarvitaan? Selitys on ehkä yllättävän yksinkertainen: elintoimintojen pyörittämiseen ja ylläpitoon.

Ilman autonomista järjestelmää, jota siis aivot ohjaavat ja päättävät siitä, ei yksikään olento pysyisi hengissä. Mutta miksi ei? Jokainen voi yrittää pitää sydäntä käynnissä tahdon voimalla, onnistuuko? Eipä taida, koska se ei ole tahdonalaisen järjestelmän ulottuvissa. Hengityksen pidättäminen ei pysäytä sydäntä, hengitystäkään emme pysty pidättämään kauan ennen kuin meille tulee tunne tukehtumisesta tai hukkumisesta ja aivot pakotavat meidät aloittamaan hengityksen.

Edellä kuvatussa esimerkissä kyse on tietysti itsesuojelusta, jota emme tietoisesti pysty helposti hallitsemaan. Päätöksentekeminen on siis paljon enemmän kuin asioiden halki pohtimista ja plussien ja miinusten listaamista.

Käyttäytymisen hallitseminen harkittujen päätösten avulla on vaikeaa, osin mahdotonta, koska emme kykene määräämään tietoisesti kaikkia kehomme osa-alueita, vaikka periaatteessa tahtoisimme. Käyttäytymisen muuttaminen on vaikeaa edellä kuvatun syyn vuoksi, se ei toki ole mahdotonta, mutta erittäin vaativaa, varsinkin olemassa olevasta paljon poikkeavaan suuntaan.

Käyttäytyminen on mutkikas kokonaisuus

Elävien olentojen käyttäytyminen on mutkikas juttu. Toki nykyään tiedetään yhtä ja toista lukuisten tutkimusten myötä, mutta paljon on edelleen epäselvää ja arvailua.

On kuitenkin selvää, että käyttäytymistä ja sitä kautta päätöksiä säätelevät ja sanelevat lukuisat tarpeet. Kaikille yhteistä on energian tarve, ilman energiaa moottori eli sydän lopettaisi pumppaamisen. Energiaa voi ainostaan saada ravinnosta, ihminen ei voi suoraan käyttää auringon säteilyenergiaa koneiston pyörittämiseen.

Ravintokeskustelu on sitten oma aiheensa, mutta riippumatta mitä haluaa ja valitsee syödä, on sen oltava ravitsevaa ja sisällettävä riittävästi meille tärkeitä ravintoaineita. Kaiken kaikkiaan ravinnon tarve ohjaa meitä voimakkaasti, koska ilman sitä emme pysyisi elossa.

Se mitä päätämme syödä ei ole yksioikoinen juttu. Ihminen kykenee hyödyntämään valtavan määrän erilaista ravintoa, joten valinnan varaa riittää, lisäksi on huomattava, että ihminen on kulinaarisesti ylivertainen muihin eläimiin. Ihminen voi ja käyttää selvästi eniten erilaisia ravintoaineksia kaikista eläimistä, ihminen on kehittänyt ison joukon sellaisia ravintomuotoja, joita ei luonnosta löydy sellaisenaan, esimerkiksi makeiset ja erilaiset ruuanvalmistuskemikaalit sen kummemmin erittelemättä.

On huomattava, että olentojen hengissä pysymissen tarve ja vietti on niin kova, että sen eteen voidaan ja ollaan valmiita tekemään mitä tahansa. Tämä ei kosketa pelkästään ravinnon saantia, vaan voi olla myös itsensä puolustamista ulkoiselta uhalta. Joskus niin sanottua primääristä selviytymisvaistoa kutsutaan liskoaivoiksi, vaikka sellaista ei olekaan. Jokaisella olennolla on suojamekanismi, joka aktivoituu tarpeen tullen, oli sitten liskojen sukulaislaji tai ei.

On sanottava, että tarpeeksi epätoivoinen, nälkäinen tai uhattu on vaarallinen kohdattava niille, jotka hänen tielleen osuvat. Vaistoilla ja pakon ajaman henkilön päätöksenteko on hyvin suoraviivaista, pohdinnoille ei jätäte juurikaan tilaa ja tuhlata energiaa, varsinkin, jos nälkä vääntää vatsaa. Tähän saumaan nopeat välipalat ovat periaatteessa tehty, vaikka ravinnollisesti ne ovat jotain nmuuta kuin terveyspommeja.

Eli, hädän hetkellä toimitaan, ei ajatella.

Se miten hädän hetkellä toimii, ja mikä on lopputulos riippuu paljon kokemuspohjasta, mitä vähemmän kokemusta tilanteesta, sen sattumanvaraisemmin toimii. Tämä on merkittävin syy pelastushenkilöiden harjoituksille, joissa hätätilanteita harjoitellaan, jotta tosipaikassa tiedetään mitä tehdään ja miten. Pystymme kyllä tiukassa paikassa yleensä toimimaan, tosin otamme valtavia riskejä, jos emme ole harjoitelleet tai pohtineet miten tilanteessa olisi parasta toimia.

On merkittävä ero toimiiko vaistoilla vai muistin varassa. On huomioitava, että kaikki elämässä perustuu jokseenkin harjoitteluun ja toistoihin, mitä enemmän harjoittelua ja toistoja on takana, sitä paremmin asian osaa ja hallitsee.

Harjoittelussa muokataan aivojen muistia ja ohjausjärjestelmää, jotta se tulee paremmaksi hallitsemaan lihaksistoa ja hermostoa. Hallinta tarkoittaa jonkin liikkeen sulavaa suorittamista, kuten rumpali marssia soittaessa käyttää rennosti ranteita kapulan liikuttamiseen, aloittelija käyttää puolet käsivarresta eikä osaa rentouttaa kättä, jolloin se väsyy nopeasti.