Päätöksenteon ja sopeutumisen suhde

Mihin päätöksenteko tähtää? Kysymys saattaa tuntua triviaalilta, ja hölmöltä. Ehkä niin. Mutta, todellisuudessa päätöksenteolla on tarkoitus. Sille voidaan löytää useampi tarkoitus, mutta pohjimmiltaan se tähtää selviytymiseen.

Tästä pääsemme selviytymistaktiikkoihin. Mitä selviytyminen vaatii? Todetaan ensin perusteet pois alta; ruokaa ja suojaa. Yksinkertaista. Periaatteessa. Tosin käytäntö ei aina ole näin suoraviivainen. Modernissa, ja erityisesti länsimaissa ja muissa vauraissa maissa ruuan hankkiminen on tehty helpoksi, pyörähdys lähimarkettiin hoitaa homman.

Meidän tarvitsee harvoin ponnistella aterian eteen, ellei pitkä valmistusaika lukeudu tähän. Ruuasta on käytännössä tullut meille itsestään selvyys, sen arvostus ei aina ole huipussaan, ja meillä on jopa varaa heittää sitä roskiin. Näin ei tapahtuisi, jos ruokaa ei olisi alati tarjolla.

Helppous ja jatkuva tarjonta laittavat automaattivaihteen päälle, jolloin toimimme kuin robotit. Huolettomuus on mukava asia, ei stressiä tai pelkoa tarjoilun loppumisesta. Moderni yhteiskunta on jatkuva buffetpöytä, täynnä herkkuja joka lähtöön. Meistä useimmat maksavat mielellään tästä yltäkylläisyydestä, kunhan joku muu tekee työn; tuottaa raaka-aineet ja valmistaa ne syötävään muotoon.

Kun tarjoilu toimii ja elämä on stabiilia suorittamista, jossa on katto pään päällä ja vakituinen työ, ei ole hädän päivää. Mutta, mitä jos työ menee alta, sairastumme tai menetämme huijauksessa kaikki rahamme? Mitä meidän täytyy tuolloin tehdä? Ellemme halua tietoisesti kuolla meidän täytyy sopeutua.

Silloin, kun buffetpöytä notkuu herkuista, ei meillä ole periaatteessa syytä olla huolissamme - meillä on kaikki hyvin. Kunnes ei ole. Loputon buffet on illuusio ja vale. Kukaan ei voi taata loputonta tarjoilua; sitä paitsi se on hyvin nuori ilmiö.

Elämä on jatkuvaa sopeutumista

Todellisuudessa elämä on jatkuvaa sopeutumista, elämä ei voi kulkea kuin kiskoilla, jokainen päivä on erilainen. Vain kaikkein sopeutuvaisemmat selviävät ehjinä tai hyvin vähillä kolhuilla. Laajassa kuvassa sopeutuminen on lajin selviytymisen kannalta kriittistä. Kysymys on siitä; päättääkö yksilö sopeutua vai ei.

Sopeutuminen eli mukautuminen ja muuttuminen eivät ole helppoja juttuja, koska ne vaativat poikkeamista vanhasta ja tutusta. Paineen alla joko mukautuu tai murtuu. On olemassa tavallaan murtumattomia kokonaisuuksia, kuten vesi; vesi on käytännössä kokoon puristumaton yhdiste, ja jos sitä paineistetaan suljetussa tilassa riittävästi, murtaa se laatikon heikoimman kohdan.

Ihminen ei ole kuin vesi, vaan murtuu kovassa paineessa, ellei hän muutu. Ihminen tai yhteisö, joka voi myös olla mikä tahansa organisaatio voi päättä olla muuttumatta, tällöin he valitsevat iskun vastaanottamisen alta pois siirtymisen sijaan. Moni myrsky on kaatanut laivoja, joten myrskyn silmään ei kannata jäädä, ellei ole pakko.

Ihmisen supervoima on sopeutumiskyky; ihminen on harvoja lajeja, jotka ovat kyenneet asuttamaan maailman joka kolkan, navoilta korkealle vuoristoihin. Tämän vuoksi ihminen on niin menestyksekäs laji, ainakin jos levinneisyyttä käytetään mittarina.

Miksi ihminen on niin sopeutuvainen? Kaksi syytä: Ravinto ja teknologia. Ihminen on kykenevä hyödyntämään monenlaista ravintoa, mikä on suuri etu paikkaa ja aluetta vaihdettaessa. Tämän vuoksi meidän buffetpöytä voi notkua kasvipohjaista syötävää ja eläinperäisiä herkkuja. Ei tiedetä toista lajia, jolla olisi yhtä laaja-alainen ruokavalio, joka toki vaihtelee alueittain, ja nykyään on varaa valita mitä syö.

Teknologia on toinen ihmisen superkyky. Mikään muu laji ei valmista teknologiaa samassa mittakaavassa ihmisen kanssa. Mutta, ihmisen on ollut pakko kompensoida omia puutteitaan, kuten voiman, koon, myrkyllisyyden, kylmältä suojaavan peitteen, nopeuden ja vahvan purukaluston puutetta.

Meidän vaistot ja alitajunta hakevat koko ajan tapoja sopeutua arjen pieniin muutoksiin. Kun kyse on isommasta muutoksesta, katoaa helppous, ja tilalle tulee luopuminen. On selvää itselle valehtelua väittää, että elämä ja maailma ovat stabiileja - ne eivät ole sitä. Tämän vuoksi muutokseen pitää olla valmis, koska se tulee varmasti.

Esteet sopeutumisen tiellä

Sopeutumisen tiellä on kaikki mikä sitoo johonkin. Kun kädet on selän takana käsiraudoissa, on toimiminen huomattavasti rajoitettua. Jos on lukitussa häkissä, on nalkissa kun pitäisi juosta; ei onnistu. Sanotaan, että ketju on niin vahva kuin sen heikoin lenkki; pitkä ketju sisältää todennäköisemmin heikon kohdan, tai useita heikkoja kohtia.

Tästä esimerkkinä voidaan mainita moderni yhteiskunta. Miksi? Moderni yhteiskunta on mutkikas juttu; paljon pitkiä ketjuja, haaroja ja lokeroita. Perusajatus on johtaa tätä kaikenkarvaista orkesteria ylhäältä pienen porukan toimesta. Tässä ideassa on yksi pieni ongelma: Kommunikaatio ja eri todellisuudet.

Mikään orkesteri ei toimi, jos muusikot eivät soita samaa kappaletta samassa tahdissa, eli synkronoidusti. Isossa yhteiskunnassa on liian paljon osia, joita on vaikea hallita ja tavoittaa; lisäksi rakenne yrittää kahlita ihmisiä ja viedä pois sopeutumiskykyä ja mahdollisuutta.

Tästä on lukuisia esimerkkejä historian aikana, ja sama kaava tuntuu toistuvan yhä uudelleen; rakennetaan jotain monimutkaista, jota ei kyetä hallitsemaan - ja mikä ei sopeudu.

Sopeutumisen tärkeys on havaittavissa kaikkialla. Yhteiskunta jo mainittiin esimerkkinä hitaasta ja kankeasta jättiläisestä. Monet yritykset kamppailevat kannattavuuden ja kilpailukyvyn kanssa; jos haluaa olla kilpailukykyinen pitää oma toimintaa suhteuttaa ja sopeuttaa kilpailijoihin ja muuttuvaan markkinaan.

Yksilö on kaikkein sopeutuvaisin. Miksi? Koska hänellä on vähiten hidasteita,ja kahleita nilkassa. Yleisesti voidaan todeta, että mitä pienempi yksikkö, sitä helpompi on sen sopeutua ja reagoida. Reagointikyky on olennaista sopeutumisessa, iso laiva kääntyy hitaasti, ja kun se on kääntynyt, voi olla liian myöhäistä, koska tuuli saattaa käydä taas toisesta suunnasta.

Yhteenvetona totean: Mutkikkaat ja laajat rakenteet tekevät sopeutumisesta hidasta, jopa mahdotonta kohtalokkain seurauksin.