Stressin vaikutus päätöksentekoon ja onko rohkeus päätöksestä kiinni

Olen aikaisemmin kirjoittanut uhkatilanteista ja toiminnasta niissä. Aina ei kuitenkaan tarvitse olla suoranainen vaara lähellä, jotta toimisimme ikään kuin sellainen olisi oikeasti meidän kintereillä.

Mitä tarkoitan sanoessani näin? Stressi on tavallinen ilmiö elämässä, voitaneen sanoa, että kaikilla on sitä joskus elämänsä aikana, usein monen monta kertaa. Mikä aiheuttaa stressiä? Vaarat ja uhat ehdottomasti, mutta stressin aiheuttajat eivät pelkästään rajoitu niihin.

Stressireaktio on elimistön tapa viestiä aivoille uhasta ja kuormittavasta käytöksestä tai painolastista, joka meillä on. Mitä stressi tarkalleen ottaen on? Ilmiötä on haastavaa sanoin kuvata, mutta sen voisi sanoa olevan puolustusmekanismi, jonka tarkoitus on suojata henkilöä vaaroilta ja uhilta.

Vaara tai uhka ei suinkaan aina tarkoita vaanivaa petoa tai väkivaltaista naapuria. Se voi myös olla kiire, väsymys tai menetys. Miksi edellä mainitut ovat uhkia? Kiire lisää todennäköisyyttä virheille ja virhearvioinneille, kiireessä asioita jää helpommin huomaamatta, tämä voi tarkoittaa vakavia seurauksia.

Väsymys voidaan lukea uhaksi, koska väsyneenä toimintakyky on alentunut, kuten myös huomiokyky. Jos todellinen vaara tulisi vastaan, olisi väsyneellä henkilöllä heikommat mahdollisuudet selviytyä kuin levänneellä ja energisellä.

Menetys, vaikkapa läheisen menettäminen saattaa jäädä vaivaamaan, kaipaus saattaa olla niin suuri, että menettäjä ei kykene paljoa muuta ajattelemaan ja haluaisi kipeästi menetetyn takaisin. Kun huomio kiinnittyy vahvasti johonkin tiettyyn asiaan, jää muut vähemmälle huomiolle, tällöin voidaan puhua putkinäöstä. Liiallinen tuijottaminen vain yhteen pisteeseen tarkoittaa, että henkilö ei huomaa häntä lähestyviä vaaroja ympärillään.

Miten nämä liittyvät päätöksentekoon? Ensin pitää huomata, mitkä asiat vaikuttavat päätöksentekoon, niitä on monta, kuten olen todennut aiemmin. Näissä mainituissa tapauksissa on eräs kemiallinen yhdiste pääroolissa - kortisoli eli stressihormoni.

Kortisolin tehtävänä on ylläpitää vireystilaa, jolloin olemme valmiina ja terävänä vaaran uhatessa. Kun aivomme kokevat jonkin olevan meille vaaraksi käskee se elimistöä alkaa tuottamaan kortisolia, jotta voimme torjua vaaran, tai paeta. Pitkäaikainen stressi ei kuitenkaan ole hyväksi, koska se yrittää väkisin pitää vireystilaa yllä ja valvottaa meitä. Pitkään jatkuva stressi syö energiaa muulta tärkeältä ja jossain vaiheessa elimistö ei enää kykene lyhyillä unilla palautumaan, eli olemaan oikeasti taisteluvalmiina.

Stressin on tarkoitus auttaa meitä hetkellisesti tekemään nopeita päätöksiä itsemme pelastamiseksi, ei olla jatkuvasti läsnä arjessa. Mikään olento ei ole kuin kone, vaan tarvitsee lepoa ja palautumista, toiset enemmän kuin toiset, ihminen tarvitsee paljon.

Stressitilanteissa voimme tehdä nopeita ratkaisuja, tosin ne eivät ole välttämättä parhaita mahdollisia, toisaalta vaaratilanteissa niiden ei tarvitsekaan olla, riittää, että selviämme niistä hengissä.

MITÄ ON ROHKEUS JA SEN YHTEYS PÄÄTÖKSENTEKOON

Mitä on rohkeus? Onko se erilaisuutta, tai olemista erilainen? Jokainen yksilöhän on erilainen, toisista poikkeava. Täten erilaisena olemista ei tarvitse harjoitella tai tavoitella, sitä on erilainen jo valmiiksi.

On ehkä kuitenkin hieman eri asia olla julkisesti se mitä on, itsensä sisintä on käytännössä lähes mahdotonta muuttaa, mutta ihminen kykenee esittämään erilaisia rooleja, piilottamaan asioita naamioilla. Pelko on vahva käyttäytymisen säätelijä, pelko ajaa meitä pois vaarojen luota.

Miksi toiset pelkäävät enemmän kuin toiset? Kuten todettua, jokainen on erilainen persoona ja yksilö, ja siksi erilaisia käyttäytymistyylejä on useita, oikeastaan niin monta kuin yksilöitäkin. Ei tiedetä tarkkaan miksi jotkut ottavat enemmän riskejä kuin toiset, luultavasti se johtuu aivokemiasta ja hormoneista, mutta myös opitut tavat ja ympäristö vaikuttavat.

Miksi pelkäämme? Emme luonnollisesti halua satuttaa itseämme tai saada muutakaan epämiellyttävää kohdallemme. Rohkeus vaatii uskallusta, mutta jos emme tiedä tulevasta, niin olomme on epävarma ja usein pelaamme varman päälle. Sanotaan, että ensimmäinen kerta on se jännittävin ja kenties haastavin. Sitten, kun kokemusta karttuu ja huomaa, ettei se ollutkaan niin kamalaa kuin ennakkoon ajatteli, madaltuu kynnys tehdä sitä uudestaan.

On totta, että tietyistä asioista puhuminen tai tietynlainen pukeutuminen tai käyttäytyminen saa todennäköisesti kritiikkiä, jossain paikoissa paljon enemmän vaikeuksia. Tämän vuoksi sosiaalinen ja ulkopuolinen paine ohjaavat meitä tekemisissämme ja puheissamme.

Miten sitten olla rohkeampi? Oikeastaan, ei ole paljon muita keinoja kuin harjoitella käytännön kautta, mutta maltillisesti, ei heti syvään päätyyn ja kiirastuleen. Itseluottamus kasvaa onnistumisten kautta, tietoisuutemme lisääntyy asioista, joita emme ole ennen tehneet.

Rohkeammaksi tuleminen on muutosprosessi, joka vaatii aikaa ja harjoittelua, uusia kokemuksia. Se myös vaatii epämukavuuden sietämistä ainakin jonkin verran, on myös uskallettava epäonnistua, se on osa kehitysprosessia. Vanha klisee sen sanookin: Tekemällä oppii. Ihminen oppii nimenomaan parhaiten käytännön kautta tekemällä ja kokeilemalla.

Tietysti on hyvä pitää harkinta mukana, ei ehkä kannata asettaa itseään suureen varaan, tai ainakin kannattaa pohtia onko se pakollista?

Rohkeus on enimmäkseen psykologinen eli aivoissa oleva tila. Pelkuruus on suoja -mekanismi, rohkeus taas tienraivaamista. Uudistuminen ja uudistaminen vaativat tekoja, jotka poikkevat vanhasta ja totustusta.

Rohkeus on kyky muuttaa asioita, tai ainakin olla muutosta ajava voima, aloitteellinen. Rohkeus vaatii myös kritiikin sieto aika ajoin, valmiutta kestää ja sietää vaaroja ja vaikeuksia. Voiko kuka tahansa vain päättää olla rohkea? Teoriassa voi, sille ei periaatteessa ole mitään estettä. Käytännössä asia on mutkikkaampi.

Vaikka kuka tahansa voi päättää olla rohkea, ei se kaikilta kuitenkaan onnistu, ainakaan helposti. Kaikista ei tule suuria kansanliikkeen johatijia, vaikka haluaisivat, suojausmekanismi on liaan voimakas. Toisaalta ei kaikkien tarvitse olla yhtä rohkeita, mutta jos pelkää elämää ja muita ihmisiä on elo todennäköisesti melko tukalaa.

Rohkeutta voi tosiaan harjoitella, ja siinä voi tulla paremmaksi, mutta ketään ei voi pakottaa olemaan jotain mitä ei ole. On hyväksyttävä, että ihmisillä on erilaisia ominaisuuksia ja he toimivat eri tavoin.